Tiitun värilabra

Tässä artikkelissa kerron värilabrani varusteista ja matkastani värimaailmaan.

Kesä 22 taitaa olla kolmas kesä happovärien parissa. Sitä ennen kokeilin elintarvikevärejä ja kasvivärejä. Kasvivärien arvaamattomuus ei ollut vähäisin syy happoväreihin siirtymiseen. Yllätyin millaisia myrkkyjä kasvivärjäyksissä käytetään, jotta päästään ehkä toivottuun sävyyn. Lisäksi keittoajat olivat niin pitkät, että lanka tuntui aina enemmän tai vähemmän kärsineeltä ja väriliemien loppuunkäyttö tuntui lähes mahdottomalta. Tiettyjen luonnonmateriaalien käyttö värjäyksessä tuntuu myös vähän kyseenalaiselta, joten väriskaalani olisi jäänyt aika suppeaksi muutamaan sieneen ja lupiiniin. Alla kuva veriseitikkikokeilusta. Keltainen vyyhti on keltaisista seitikeistä ja ruskea mahdollisesti avokadon kivistä.

Kokeilin samanaikaisesti myös elintarvikevärejä luonnonvärien rinnalla. Hankin läjän muutaman euron hintaisia pastavärejä ja litrakaupalla etikkaa. Näiden ehdoton etu on helppous ja turvallisuus. Värjäyksen saattoi tehdä keittiössä, eikä erillisiä astioita tarvittu. Lisäksi värit ovat pysyneet langoissa todella hyvin.

Elintarvikevärien isoin miinus on rajallinen värivalikoima, varsinkin lilat sävyt ovat haastavia ja hyvin pH sensitiivisiä, joten lopputulos oli niiden kohdalla vähän mitä sattuu. Aloin vähitellen kiinnostumaan ammattimaisemmista väreistä. Tilasin ensin setin reaktiivivärejä, mutta niitä en ole vielä edes kokeillut, koska innostuin jauhemaisista happoväreistä vähän yllättäen ja reaktiivivärien kokeilu unohtui. Ehkä tänä kesänä on aikaa kokeilla niitäkin. Happovärit ovat kaikista tähänastisista kokeiluistani aivan ehdoton ykkönen! Ensimmäiset värini olivat Jacquardin jauheita, mutta nykyisin käytän niiden rinnalla myös Dharman jauheita.

Lisätietoa käyttämistäni happoväreistä ja linkit käyttöturvallisuustiedotteisiin löytyy täältä.

Ensimmäinen valinta hommia aloittaessa ovat omat suojaimet. Minä olen päätynyt käyttämään M3 6000-sarjan puolinaamaria ja siihen sopivia suodattimia (3M 2135 P3). Osa väreistä sisältää raskametalleja, joten hyvä suojautuminen jauhemaisia värejä käsitellessä on järkevää. Hanskoina käytän joko kertakäyttöisiä nitriilihanskoja tai tiskihanskojen kaltaisia kemikaaleja kestäviä hanskoja. Suojalasien käyttö on suositeltavaa värejä käsiteltäessä.

Toinen ja ehkä itselleni kaikkein merkittävin asia ja koko touhuni kulmakivi on värjäysastiat. Aloitin värjäilyt kattiloilla ja irrallisilla sähkölevyillä, mutta kattiloissa vesitila on aina syvä ja lankaa vain vähän näkyvillä. Valurautaiset sähkölevyt ovat myös melkoisen hitaita lämpeämään tai jäähtymään, jolloin keittoaika pitenee tuskastuttavan pitkäksi. Onnistuin myös tuhoamaan yhden levyn jättämällä sen jäähtymään kylmällä säällä ulos pitkän keittelyn jälkeen, levy halkesi jäähtyessään.

Sähkölevyjen kanssa sählääminen alkoi tympiä ja kaasu alkoi tuntumaan enemmän ja enemmän houkuttelevalta. Meillä oli Muurikan rengaspoltin, jota käytettiin todella harvoin, ajattelin sen sopivan puuhiini mainiosti. Täysin vastaavaa mallia tuskin on enää myynnissä, mutta suunnilleen tällainen, se oli juuri passelin kokoinen Ikean pannuille. Myöhemmin hankin sisätiloihin soveltuvan kahden polttimen kaasutason. Pannuvärjäys mullisti värjäystouhuni, niiden kanssa on helppoa ja nopeaa värjätä lankoja erilaisilla tekniikoilla. Ensimmäiset pannuni ostin Ikeasta, nämä ovat edelleen suosikkivärjäysastiani. Kahdella pärjää todella pitkälle, kohtuullinen vesimäärä kuumenee kaasulla nopeasti, mutta toisaalta jäähtyy myös riittävän nopeasti kiertovärjäystä ajatellen. Myöhemmin olen hankkinut vielä isommat ”ravintolapannut”, mutta käytän niitä vain, jos haluan värjätä isomman erän samaa väriä. Kuvasta saa vähän käsitystä pannujen kokoerosta, ravintolapannu on huomattavasti syvempi kuin Ikean pannu. Värjäysastiat ovat vain värjäykseen, säilytän niitä täysin erillään keittiötarvikkeista, jolloin sekaantumisen mahdollisuutta ei ole. Jäähdytysastioina käytän kahta kirpparilta löytämääni alumiinista pesuvatia. Huuhteluun sopii parhaiten valkoinen ämpäri tai pesuvati.

Värjäyspaikka on jokaisen henkilökohtainen valinta. Minä en halunnut missään tapauksessa värjätä keittiössä, joten aloitin touhun terassivärjäilynä. Ulkovärjäämisen etuja on erinomainen ilmanvaihto, mutta tuulisuus tuo omat haasteensa hommaan, varsinkin jos suunnitelmissa on spekleäminen. Nykyisin värjään pienessä mökissäni ovet ja ikkunat levällään.

Eri lankavaihtoehtoihin kannattaa tutustua huolella. Tilaan omat lankani isoissa yli 5 kg erissä Englannista, näin saan langat tukkuhintaan paikoista, joissa myydään eettisesti tuotettua lankaa. Ison tilauksen etuna on se, ettei tullauksia tarvitse tehdä joka välissä, vaan ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Langat ovat valmiiksi vyyhteinä, jolloin homma tuntuu huomattavasti joutuisammalta kuin silloin, jos joutuu itse vyyhteämään lankansa värjäyskuntoon. Pohdinnan arvoista on myös se, että mitä lankaa kannattaa värjätä? Minä värjään lankaa lähinnä itselleni, joten tilaan aina reilusti tuttuja lempilankoja ja muutaman uuden tuttavuuden kokeiluun. Näin toimien olen löytänyt omiin töihini mieleisimmät lankapohjat.

Kun suojaimet, välineet ja langat ovat valmiina on aika aloittaa ensimmäiset kokeilut. Väriaineina käytän Jacquardin ja Dharman happovärejä ja happona sitruunahappoa. Linkit värien käyttöturvallisuustiedotteisiin löytyy täältä.

Dharman ohjeistus hapon käyttöön on:
500 g kuivaa lankaa – ruokalusikallinen sitruunahappoa tai 2,5-5 dl etikkaa.

Pannut: Ikean pannulla värjätessäni pannulle päätyy yleensä 1-3 vyyhtiä, joille laitan suunnilleen kertakäyttölusikallisen sitruunahappoa, kierrätän vettä useamman värin ja vyyhdin kanssa. Jos kiinnittyminen tuntuu hidastuvan, lisään happoa tarvittaessa. Isoon ravintolapannuun mahtuu 6 vyyhtiä, jolloin happoa menee noin 1 1/2-2 lusikallista. Yksi virallinen ruokalusikallinen on mittana 15 ml, kertakäyttölusikka on vähän pienempi.

Muut kätevät apuvälineet: Uudelleenkäytettävät nippusiteet ovat aivan ehdoton apuväline lankojen liikutteluun, vyyhdit pysyvät todella siisteinä niiden avulla. Grillipihdit, lusikat ja mittalusikat, nokkapullot, mukeja tai kippoja mihin likaisia välineitä voi kerätä, mittalusikoita jauheiden annosteluun. Minulla on ollut onni saada käyttöön laboratoriosta käytöstä poistettuja astioita, jotka ovat oiva apu näissä hommissa.

Avattavia nippusiteitä
Nokkapulloja

Happo liotusveteen, väri kuumaan lankaan: Väri kiinnittyy hapossa liotettuun ja kuumaan lankaan nopeasti! Sopii spekleämiseen erinomaisesti. Jos tavoittelet tiukkaa spekleä, laita pannulle vain sen verran happovettä, että langat ovat märkiä, mutteivät lillu vapaasti nesteessä tai kuumenna lankoja höyryssä. Kuumenna langat ja spekleä vasta sitten. Väri kiinnittyy tarkan pistemäisesti. Jos haluat levinneempää spekleä, lisää vettä.

Happo pannulle kuumaan liemeen: Käytän tätä tapaa melkein kaikessa muussa kuin spekleämisessä. Värit kiinnittyvät ilman happoa hitaammin, jolloin värjäystulos on tasaisempi, veden kierrätys useamman värin kanssa tekee kuitenkin sen, että ensimmäiseksi pannulle menee se, josta halutaan tasaisin väri ja happoveteen ne, joissa värjäystullos saa olla epämääräisempi. Sekoita väri veteen ja laita langat kylmään väriliemeen, odota hetki ennen kuumennusta, lisää happo kuumaan liemeen.

Happo kylmään väriliemeen: Hyvä ratkaisu, jos toiveena on semisolidi lopputulos. Laita lanka liemeen ja aloita kuumennus, värin sitoutuminen nopeutuu liuoksen lämmetessä.

Värien määrä: Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Haluttu lopputulos vaikuttaa käytetyn värin määrään. Valmistajilla on ohjeellisia annoksia väreille, tummiin sävyihin menee luonnollisesti enemmän väriä kuin vaaleisiin. Väriä on helpompi lisätä kuin poistaa. Kokeilemalla löytää sopivan annostuksen. Eri langat ottavat väriä vastaan eri tavoin, joten samalla liemellä voi saada erilaisia lopputuloksia aikaan riippuen värjättävästä langasta.

Keittoaika: Yleensä värit kiinnittyvät hyvin ja nopeasti, jos värejä kerrostaa päällekkäin, annan edellisen värin kiinnittyä joitain minuutteja, ennen kuin kosken ja kääntelen vyyhtejä. Mitä tiukempaa ja tarkempaa spekleä halutaan, sitä paremmin värin kannattaa antaa kiinnittyä ennen kuin kääntää vyyhdin. Kaasun kanssa veden lämpötilaa on helppo säädellä nopeasti, kun vesi höyryää kunnolla ja pohja poreilee kevyesti, on lämpötila sopiva. Tarkoitus ei ole kiehuttaa lankoja. Yleensä annan värien kiinnittyä noin 10-15 min viimeisestä lisätystä väristä. Mitä nopeammin prosessin saa hoidettua, sitä parempana lanka pysyy. Suuri värimäärä ja pitkä keittoaika saattaa tehdä langasta koppuraisen tuntuista, myös värien välillä on eroa kuinka nopeasti ne vaikuttavat langan tuntuun. Vältä turhaa mekaanista vatkaamista, ettei lanka kärsi. Liemen pitäisi olla kirkasta keittoajan lopussa. Onnistunut värjäys ei vuoda väriä loppuhuuhteluissa. Jätä langat jäähtymään pieneen määrään keittolientään, loput liemestä voi käyttää seuraaviin värjäyksiin.

Kuvassa pannulle on heitetty minivyyhti, jonka tarkoituksena on imeä itseensä ylimääräistä väriä, minivyyhti on käynyt vierailemassa jo muutamassa muussa väriliemessä. Pidän aina muutamaa minivyyhtiä lähettyvillä, niiden avulla voi tarkistaa millaista väriä on tulossa tai imeyttää liemestä ylimääräistä kiinnittymätöntä väriä. Pyrin aina värjäämään liemet kirkkaaksi, jotta viemäriin ei päätyisi turhia kemikaaleja.

Väri on kiinnittynyt, liemi on kirkasta.

Ihan ensimmäinen happovärjäykseni alkoi mieleenjääneellä kokemuksella ja opetuksella ”älä luota jauheen väriin” Tarkoitus oli tehdä keltaista lankaa, mutta keltaisesta jauheesta tulikin vihreää lientä. Suunnitelmat muuttuivat heti kättelyssä ja ihan ensimmäinen vyyhti sai nimekseen plutonium, nimi kertoo lopputuloksesta kaiken. Ystäväni Taina ihastui vyyhteihin, joten lähetin toisen hänelle, omastani neuloin myöhemmin sukat. Taina puolestaan käytti langan Fabulosity huiviin, joka onkin melkoisen upea ilmestys. Lisää kuvia ja tietoa Tainan huivista löytyy Ravelrystä.

Tainan neuloma huivi, jossa plutoniumia

Jätteet: Loppuun värjätty liemi on turvallista kaataa viemäriin, eikä se sisällä ongelmajätteeksi luokiteltavia aineita siinä määrin, että liemet olisi syytä keräillä erikseen hävitettäväksi. Vesiä ei kuitenkaan tule käyttää kasvien kasteluun tai kaataa luontoon / sadevesikaivoon yms. Pyrin huuhtomaan kaikki välineet jo värjäysliemessä, jotta turhaa värijätettä ei muodostuisi.

Olen leikannut vanhoista t-paidoista ja pyyhkeistä sopivan kokoisia rättejä, joihin voin pyyhkiä välineitä puhtaaksi ja joita voi pitää suoja-alustoina. Rätit olen pessyt pesukoneessa tai heittänyt pahimmin likaantuneet energiajätteeksi.

Kirkas huuhteluvesi on merkki onnistuneesta värjäyksestä.

Mukavia värjäyshetkiä!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s