Tähän asti olen tehnyt värjäyksiä takapihan terassilla ohikulkijoiden katseiden alla. Jonkun silmiin saattaa näyttää hassulta, kun joku keittelee lankoja muurikan kaasutasolla pikkupakkasessa hengityssuoja ja suojalasit naamalla. Sään armoilla toimiminen ei ollut pidemmän päälle mukavaa. Kirkkaassa auringonpaisteessa värit näyttävät ihan erilaisille kuin pilvisenä päivänä. Puhumattakaan tuulen vaikutuksesta touhuihin. Kovalla tuulella spekletys on huono valinta, sillä värijauhe päätyy minne tuuli sattuu sen puhaltamaan.
Mietin paljon erilaisia vaihtoehtoja missä värjätä. Asunnossamme ei ole sellaista huonetta, että voisin värjätä sisällä, eikä pihaan voi rakentaa mitä vain ilman lupia. Pallottelimme aihetta kotona ja puolisoni ehdotti asuntovaunua. Asuntovaunut ovat ikävän ahtaita ja pimeitä, tai ainakin ne, jotka sopivat hintaluokaltaan tällaiseen tarkoitukseen. Keskustelumme eteni asuntovaunuista saunavaunuihin ja lopulta aittavaunuihin.
Taisin jauhaa aittavaunuista enemmän kuin tarpeeksi perheen mielestä. Kyselin aiheesta sieltä sun täältä ja yllättäen löysin paikallisen saunavaunujen valmistajan. Kysyin rakentavatko muunkinlaisia vaunuja, ja niin ajatus aittavaunusta alkoi muuttumaan todeksi. Minun ja vaunun välissä oli enää taloyhtiön lupa seisottaa vaunua omalla pihalla, lupa tuli ongelmitta.
Vaunu on pienin mahdollinen, lattiapinta-alaa on vaivaiset 6 m2, mutta minulle enemmän kuin tarpeeksi pieneen puuhasteluun. Mitä tekisin toisin, jos aloittaisin prosessin alusta? Ostosopimukseen vaatisin tarkemman sisältöerittelyn. Minulle luvattiin vähän enemmän vakiovarustusta, mm rännit ja valaisimien lukumäärä, kuin mitä mökkiin lopulta oli laitettu.
Kirjoittaessani tätä, vaunu on ollut kolmisen viikkoa pihassamme. Viimeiset kolme päivää on satanut lähes tauotta. Tänään ovi ei auennut, tiedän että puu elää, mutta olettaisin valmistajan ottaneen tämän huomioon mitoituksissa.
Yleisesti ottaen vaunumökki on nätti ja kiva, mutta väkisinkin muutamat ”pikkujutut” vähän pistävät silmään. Esimerkiksi sisäseinien valkolakkauksessa on valumasotkuja hirsien väleissä, yhden led-lampun porausaukko on revennyt rumasti, lattian laudoitus ei ole tasainen ja muita pieniä ”vähän sinnepäin” juttuja.
Päätin, etten jaksa nipottaa valmistajalle edellä mainituista asioista, vaan pystyn elämään niiden kanssa. Pistettäköön oman typeryyden piikkiin, koska en osannut vaatia yksityiskohtaisempaa sopimusta.
Mökkiin saa sähköt karavaanipistokkeen kautta, joten koleammilla keleillä sisällä voi käyttää pientä lämmitintä. Mökkiä odotellessa ehdin pohdiskella mitä sinne tarvitsen.
Tietenkin hyllyjä säilytykseen, ja kaasuliesi. Ostin edullisen pöydälle laitettavan kaasulieden Kärkkäiseltä, vain todetakseni sen olevan rikki valmiiksi. Yllättäen sain palautettua tuotteen, vaikka kyseisellä liikkeellä ei palautusoikeutta ole.
Uuden liesitason etsiminen oli tuskaista, valikoima on aika pieni ja laitteet ovat lähinnä romu / luxus tasoa. Lopulta päädyin Taloon.com sivuston pieneen rosteriseen tasoon, joka oli varsin kohtuuhintainen. Tason saavuttua totesin sen olevan pöytään upotettava malli. Mukana ei ollut suomenkielistä ohjetta, joten aloin tutustumaan aiheeseen ”kaasulieden asennus” englanniksi. Laitoin myyjälle kysymyksen voiko tasoa käyttää ilman kiinteää asennusta ja pyynnön suomenkielisestä ohjeesta.
Löysimme autotallista sopivan kokoisen pöydän, joka luonnollisesti oli sysiruma ja kamalassa kunnossa. Sahasimme pöytään aukon ja heitin pintaan dc-fix kalvoa. Taso saatiin asennettua pöytään ja siitä tuli varsin kompakti paketti. Englanninkielisessä ohjeessa ei ollut mainintaa pintojen kuumuudenkestovaatimuksista, lähinnä tuuletuksesta. Ilmanvaihto on onneksi hyvin hoidettu, tason alapuoli on täysin tuulettuva ja vaunuun saa hyvän ilmanvaihdon pitämällä ovea tai ikkunaa auki. Liedessä on myös sähköinen liekinvarmistin, joten jos liekki jostain syystä pääsee sammumaan, ei kaasu jää vuotamaan huoneilmaan. Kaasuletkut kiinnitettiin ja testattiin Tukesin ohjeiden mukaisesti, ulkona, ihan vain varmuuden vuoksi. Ei vuotoja, ei kuplia, ei kaasun hajua, kaikki toimi. Pian pääsisin tekemään ensimmäiset värjäykset mökissä.
Olin raahannut sisältä pari Kallax-hyllyä ja siirtänyt kaikki värjäilyissä käyttämäni tarvikkeet vaunuun. Oli ihan huippua värjätä niin, että kaikki tarpeellinen oli lähellä, eikä mitään tarvinnut hakea prosessin aikana. Kokeilin myös videoida ensimmäisen värjäyskertani. Alla kuvat videon vyyhdeistä. Juoksevaa vettä saan puutarhaletkusta, mutta varsinaiset värjäysvedet kannan viemäriin, vaikka ne ovatkin kirkkaita. Käytän samoja sitruunahappohappovesiä useammissa värjäyksissä, joten jätevettä ei synny kovin paljoa. Alla olevista neljästä vyyhdistä syntyi puoli ämpärillistä viemäriin kannettavaa vettä.
Sain lopulta suomenkielisen ohjeen liedelle, joka oli sisällöltään täysin poikkeava laitteen mukana tulleeseen ohjeeseen verrattuna. Onko syynä maakohtaiset säädökset, en tiedä, mutta pitänee vielä miettiä, voiko fixattua pöytää sittenkään käyttää vai onko hankittava joku palonkestävästä materiaalista tehty taso. Asensin 60 x 60 cm keraamisen laatan hirsien suojaksi. Laatan valintakriteerit olivat; koko, pakkasenkesto, väri ja hinta. Suurissa laatoissa ei ollut paljoa valinnanvaraa ja pakkasenkestäviä oli vain kaksi, vaalea ja tumma harmaa. Valitsin vaalean. Laatta suojaa seinää sekä kuumuudelta, että roiskeilta, joita varmasti ajan saatossa tulee syntymään. Laatan pakkasenkesto tarkoittaa sitä, että laatta ei sido itseensä kosteutta ja halkea veden jäätyessä.
Laattojen asennukseen ei myydä mitään varsinaisia listoja, mutta löysin J-koukkuja, joiden avulla asennus onnistuisi. Laitoin niitä kolme laatan alareunaan ja yhdet sivuille, laatta on pujotettu koukkujen väliin yläkautta. Bauhausista sai ostettua vain yhden laatan, joten nurkkiin ei jäänyt pyörimään ylimääräisiä laattoja.
Yllä kuvat ensimmäisestä värjäyskerrasta. Lankana fingering vahvuinen sw sinkkumerino, 366 m / 100 g. Aakkoshaasteeni C kirjain ei etene millään, mutta nämä voisivat sopia siihen projektiin, joko osittain tai jopa kaikki. Aika näyttää mitä näistä syntyy.
Tiitun Labra 