Ostin tämän ohjeen heti sen ilmestyttyä, mutta en löytänyt silloin sopivia lankoja ja huivi unohtui muutamaksi vuodeksi. Äskettäin minulla tuli äkillinen tarve kaulaliinalle ja muistin tämän ohjeen. Tällä kertaa langoissa oli valinnan varaa. Pidän ohjeen huivin väreistä, joten lähdin samankaltaisella paletilla liikkeelle. Pääväreinä on lähes musta ja tumma harmaa, musta on jämää R-kirjaimesta, harmaata oli koko 100 g vyyhti. Raitaväreiksi valitsin vaaleanpunaista, valkoista ja lilaa. Valkoiset olivat jämiä aiemmista sormikkaista, vaaleanpunainen on samaa lankaa, mistä tein lempivillatakin ja Enkeli-sormikkaat, Lila on V-kirjaimen jämää. Tumma roosa on hutivärjäyserää lempivillatakista.
Raitalankoja tarvitaan kutakin väriä noin 10 g. Tämä on arvioitu määrä, jonka punnitsin tummasta roosasta, jota oli aloittaessa täysi 50 g vyyhti. Harmaata meni 86 g, mutta käytin sitä enemmän kuin ohjeessa.
Pidän yleisesti Jojin ohjeista ja olen neulonut useampia paitoja niistä. Ohjeet ovat selkeitä ja helppolukuisia. Tästä ohjeesta en kuitenkaan pitänyt kovin paljoa, sillä valitsen aina kaavion jos mahdollista. Tässä ohjeessa melko yksinkertainen pitsineuleen kaavio on jaettu seitsemään osaan, ja se on viimeisellä sivulla pystysuuntaisesti. Toisin sanoen ohjeen katsominen koneelta on hankalaa, ellei ohjetta kierrä toiseen suuntaan, jolloin teksti on väärään suuntaan. Kaavio ei sisältänyt reunasilmukoita, vaan niiden ohjeistus piti lukea kaksi sivua aiempaa. Lisäksi kaaviossa oli sellainen erikoisuus, että reunaosuuden kaaviosta siirrettiin ilman erillistä mainintaa silmukoita mallikertaan ja mallikerrasta edelleen seuraavaan osioon. Olen tottunut, että kaavioissa silmukat eivät siirry kaavion osasta toiseen, tai jos siirtyvät, siitä on maininta.
Onneksi ohjeen toistot oppi nopeasti ulkoa, joten jäljelle jäi vain ikävän kaavion seuraaminen. Huivi neulotaan päädyistä keskelle. Ensin yksi pääty, sitten toinen pääty ja lopulta keskiosa, jossa huivin päät yhdistyvät saumattomasti. Muutin muutaman kerroksen verran lopetuskohtaa, sillä ohjeenmukaisesti siihen olisi tullut pienet pykälät, joten lopetin kavennukset kun silmukoita oli jäljellä kuusi ja silmukoin ne yhteen. Näin reunan ainaoikea näyttää jatkuvan suorana koko reunan matkalta. Keskiosasta noukin muutaman silmukan ja neuloin ne yhteen varsinaisten silmukoiden kanssa, jotta keskelle ei jäisi reikää. Ohjeessa reikä kehotettiin ompelemaan umpeen.
Huivi piteni melkoisesti kastelussa. Kastelu oli mielenkiintoinen hetki. Molemmat harmaat langat päästivät kuivaväriä sormeen siihen kohtaa, josta lanka kulkee sormen ylitse työhön. Minulla ei ole koskaan aiemmin mikään itse värjäämäni lanka päästänyt kuivana väriä. Odotin jännityksellä kuinka paljon lanka mahtaa vuotaa väriä kastelussa. Laskin ämpäriin tarkoituksella vähän lämpöisempää vettä, jotta näen miten väri käyttäytyy. Vesi pysyi täysin kirkkaana. Tummat langat on värjätty Dharman mustalla, josta minulla ei ole aiempia kokemuksia, mutta koin tämän kuivavärin irtoamisen vähän ikäväksi ominaisuudeksi.
Pitsineule avautuu pingotuksessa kauniisti. Tosin tätä ei voi oikein kutsua pingotukseksi, vaan ennemmin muotoiluksi. Oioin märän huivin palapelimatoille ja kiinnitin sen muotoonsa, en juurikaan venytellyt tai pingottanut mitään kohtaa. Huivissa on paljon ainaoikeaa, joten se muotoutuu melkein mihin malliin vain ja venyy ja paukkuu joka suuntaan, jos sitä lähtee kovasti venyttelemään. Ainoa muotoilu tuli päätyjen reunaan, pitsi antoi reunalle kivan kaarevan muodon.
Kaiken kaikkiaan huivista tuli kiva, käytin kokoa pienempiä puikkoja, jotta huivi olisi vähän pienempi kuin ohjeenmukaisesti. Alustalle kiinnitettynä huivilla on pituutta 218 cm, ohjeenmukainen pituus on 180 cm. Toivottavasti huivi lyhenee irroittamisen jälkeen, kun ainaoikea vetää sitä kasaan. Leveys on 36 cm.
Käytin pingotuksessa Knit Pron pingotuskampoja, Kerrankin työssä oli vain suoria linjoja ja kammat toimivat hyvin. Tavallisesti suosin perinteisiä nuppineuloja.
Tiitun Labra 