Olin värjännyt sukkamerinoa utuisen vaaleanpunaiseksi tarkoituksena neuloa siitä villatakki, joka sopii uusiin vaaleanpunaisiin tennareihini. Kahlasin Ravelryn ohjevalikoimaa läpi, mutta en oikein löytänyt mieleistä mallia. Lopulta törmäsin Cardigan no 6 malliin, joka ohjeen mukaisesti tehtäisiin kolminkertaisesta mohairista.
Minulla ei tietenkään ollut mohairia, joten päädyin tekemään isomman lankatilauksen. Kuljetusfirmalla oli tullausmuutosten myötä melkoinen ruuhka pakettien läpimenoajassa Suomen päässä, joten jouduin odottamaan tullauksen jälkeen vielä ylimääräisen viikon paketin saapumista.
Heti kun sain paketin käsiini, avasin sen ja laitoin kolme vyyhtiä mohairia värjäytymään. Tein suhteessa haaleamman väriliuoksen kuin sukkamerinolle, koska en ollut varma kuinka mohair ottaa väriä vastaan. Langasta tuli hennon punainen, eikä pörröisyys tuntunut kärsivän prosessista. Vyyhdeissä oli niin hyvin laitetut pasmalangat, että lanka pysyi solmuttomana ja siistinä, joten keriminen kävi todella vaivattomasti.
Nyt kun langat oli hankittu, värjätty ja keritty ja ohje ostettu, pääsin tositoimiin. Koska takki neulotaan pääasiassa 6 mm puikoilla, ei hommaan mennyt kauaa. Ensimmäisenä iltana tein selän yläosan, toisena päivänä etuosan yläosat ja kolmantena lopun vartalosta.
Tämän jälkeen homma alkoikin hidastumaan, koska nappikaistale tehtiin kokonaan erillisenä kappaleena. En ollut tyytyväinen sen ulkoreunaan, joten jouduin purkamaan aloituksen pari kertaa, kunnes päädyin tekemään pienen muutoksen. Kun nappilista oli vihdoin neulottu, piti se ommella tai virkata paikoilleen. Pörrölangan kanssa tämä on luonnollisesti vähemmän kivaa, joten tein kiinnityksen pelkällä sukkalangalla.
Kun kaistale oli kiinnitetty, hoksasin, etten ollut katsonut tuleeko etuosan kappaleet symmetrisesti korkeussuunnassa. Onneksi ne olivat asettuneet hyvin kohdilleen ihan vahingossa, enkä joutunut purkamaan.
Seuraavana vuorossa oli helmaresori, jossa ei luonnollisesti ollut mitään ihmeellistä, kunnes tuli päättelyn aika. Päättelytekniikkana oli tubular cast off. Minulle vähemmän tuttu tekniikka. Pörrölanka ei edelleenkään ole suosikkini uuden opetteluun tai runsaasti silmukoiden läpi vedettävää lankaa sisältävään toimintaan. Päätin kuitenkin luottaa prosessiin ja ottaa kyseisen päättelyn haltuun, mistä seurasi tuskanhikeä ja turhautumista, sillä kyseisen päättelyn purkaminen on suoraan sanottuna ihan hirveää. Katsoin ohjeesen linkitetyn videon ja yritin sen avulla, vaiheita oli suunnilleen sata ja niiden ulkoa oppiminen tuntui jostain syystä äärettömän työläältä. Katsoin pari muutakin videota aiheesta ja sitten vielä googlailin kuvallisia ohjeita. Jotenkin homma ei vain avautunut ja palasin alkuperäiseen videoon. Päätin tehdä itselleni kirjallisen ohjeen mitä kautta lanka viedään minkäkin silmukan läpi ja vihdoin hommaan tuli logiikka ja järki. Päättely itsessään ei vienyt kauaa, kun vain lopulta ymmärsin mitä teen.
Tubular cast off muistisääntöni 1o, 1n joustimeen:
– Molemmat silmukat käsitellään kahdesti ennen pudottamista
– Lanka viedään oikeaan silmukkaan järjestyksessä: nurin, oikein
– Lanka viedään nurjaan silmukkaan järjestyksessä: oikein, nurin
– Silmukka pudotetaan aina sen läpiviennin jälkeen, joka on sama kuin silmukka, eli nurja nurjan viennin jälkeen ja oikea oikean viennin jälkeen
– Oikea silmukka käsitellään aina työn eupuolella
– Nurja silmukka käsitellään ensimmäisellä kerralla työn takapuolelta, mutta kuitenkin etummaisesta jalasta
Kun yllämainitut kohdat jakaa kahteen työvaiheeseen, kulkee neula seuraavasti:
Alustus kahdelle ensimmäiselle silmukalle: vie lanka nurin 1. silmukan läpi, vie lanka työn takaa oikein 2. silmukan läpi
Toisto:
VAIHE 1, jossa käsitellään vasemman puikon ensimmäistä oikeaa silmukkaa ja pudotuksen jälkeen toisena olevaa oikeaa silmukkaa.
– vie lanka oikein 1 silmukan läpi ja pudota silmukka (kuvat 1-2)
– vie lanka 2. (tämä on myös oikea silmukka!) silmukan läpi nurin (kuvat 2-3)
VAIHE 2, jossa käsitellään vasemmalla puikon ensimmäistä nurjaa ja pudotuksen jälkeen toisena olevaa nurjaa silmukkaa.
– vie lanka nurin 1 silmukan läpi ja pudota silmukka (kuvat 4-5)
– vie lanka 2. (tämä on myös nurja silmukka!) silmukan läpi oikein niin, että tuot neulan puikolla olevien ensimmäisen ja toisen silmukan välistä takaa eteenpäin ja koukkaat nurjan silmukan etujalan kuin neuloisit sen oikein ja vedät neulan työn takaa ulos. (kuvat 5-6)
Huomaa, että molemmissa vaiheissa ensimmäinen silmukka pitää pudottaa heti kun neula on viety silmukan läpi, jotta vasemman puikon kaksi ensimmäistä silmukkaa menevät oikein. Jos silmukkaa ei pudota, tulee seuraavat vaiheet tehdä vasemman puikon toiselle ja kolmannelle silmukalle.
Päättely on siisti ja joustaa hyvin, vaikka lankaa vetäisi päätellessä huolettomasti kireälle. Helman jälkeen hihansuut tuntuivat jo äärettömän helpoille, kun homma oli hyvin harjoiteltu ja tuoreessa muistissa.
Pidän suunnittelijan teknisyydestä. Ohje on jämpti, kaikki toistomäärät on mainittu ja jokaisen osion jälkeen on merkintä kuinka pitkä työn kuuluisi olla. Kavennukset ja kuvion jatkumiset on mietitty huolella. Kaikki on symmetristä ja toimii kuten kirjoitettu. Vaikka työ on melko yksinkertainen, käytetyt tekniikat eivät välttämättä sovi niille, jotka haluavat ”helposti ja nopeasti” valmista. Paksuilla puikoilla neulottuna tämä takki valmistuu muutenkin niin nopeasti, että mielestäni tässä voi hyvin käyttää hetken ylimääräistä aikaa tekniseen hifistelyyn, joka viimeistelee työn kauniisti.
Varastoistani ei löytynyt takkiin sopivia nappeja, joten ne on hankittava jostain. Nappien hankinta tuntuu olevan minulle erityisen vaikeaa. Jos satun löytämään juuri sen oikean napin, on niitä aina yksi liian vähän myynnissä.
Aloitin nappijahdin Kärkkäiseltä, näin täydellisen napin ja vedin pötkön esiin hyllystä, pötkö oli tyhjä! Tuijotin pötköä ja mietin, ettei voi olla totta, ihan joka kerta sama juttu. Epätoivon laajentamin silmin näin toisen samanlaisen napin toisaalla hyllyssä ja vedin sen pötkön esiin. Hallelujaa, nappeja oli enemmän kuin neljä. Valinta kesti 15 sekuntia, kun se oikea sattui kohdalle ja onnekkaasti niitä oli kuin olikin jäljellä riittävästi.
Napinlävet on tehty venyttämällä ja vahvistamalla aukko pienin pistoin. Kerrankin napinlävet ovat alkuun tiukat, eikä napit römpsähtele auki itsestään. Muutenkin tällä tavoin tehty nappilista on siistein ja viimeistellyin kaikista tekemistäni villatakeista. Ohje on hyvä, helppo, selkeä ja työ on huoleton tehdä, sillä kaikki on mietitty valmiiksi. Ainoa pieni miinus voisi olla ohjeen kaaviomerkeille, joissa nurjat silmukat olivat tyhjiä ruutuja, eikä oikeat kuten yleensä.
Tiitun Labra 