Ostin vaaleanpunaiset tennarit, ihanan vanhan roosan sävyiset adidakset. Niissä oli räikeät hattaransävyiset kengännauhat, jotka saivat lähteä saman tien vaihtoon. Valkoiset nauhat tilalle ja menoksi. Söpöt tennarit jalkaan ja villatakki päälle. Villatakin pukeminen laukaisi välittömän ajatusketjun: Villatakki on oranssi, oranssi ei sovi vaaleanpunaiseen, tarvitsen vaaleanpunaista lankaa, neulon tennareihin sopivan vaaleanpunaisen villatakin, vaaleanpunainen villatakki sopii paremmin käsilaukkuun, pakko saada uusi villatakki nyt heti!
Tuumasta toimeen ja neljä vyyhtiä lankaa likoamaan. Viimekesäisistä värijauheseosta oli vielä purkin pohjalla riittävästi 400 g värjäämiseen. Liemi tulille, värit sekaan ja lopuksi vielä langat viileään liemeen. Katsoin heti, että hupsista, eipäs tule ihan sellaista sävyä kuin ajattelin, vaan paljon tummempaa. Aivan liian tummaa. Pohdin hetken, kuinka arvioin värimäärän niin pieleen. En jäänyt siinä murehtimaan lopputulosta, vaan huuhtelin ja kuivasin värjätyt langat normaaliin tapaan. Mulkoilin valmiita lankoja ja päädyin jälleen ihmettelemään tummaa väriä. Aloin vääntämään ensimmäistä lankaa vyyhdiksi ja silloin tajusin, että olin epähuomiossa värjännyt 50 g vyyhtejä 100 g sijaan. Tämä selitti oudon väri-ilmiön, lankaa oli puolet vähemmän kuin olin suunnitellut, enkä ollut kiinnittänyt asiaan missään kohtaa huomiota. Ehkä osittain siksi, etten siinä kohtaa edes muistanut hankkineeni 50 g vyyhtejä. Nyt muistin vähän liiankin hyvin, että olin järjestänyt tämän miinan ihan itse itselleni, laittamalla kaikki lankapaketit samaan paikkaan.
Eihän siinä sitten auttanut kuin kaivaa ne oikeat 100 g vyyhdit esiin ja aloittaa homma alusta. Uusi liemi, laitoin oikein reippaasti vettä pannuun, jotta langat saavat lillua siinä mahdollisimman vapaasti ja väriin tulee vain pientä eloa. Suunnilleen saman verran väriä kuin edelliselläkin kerralla ja langat liemeen. Lisäsin sitruunahapon kummallakin kerralla vasta kuumaan liemeen, jotta väreillä on hetki aikaa tarttua rauhallisen tasaisesti ennen nopeaa kiinnittymistä happamassa ympäristössä.
Tällä kertaa langat näyttivät siltä mitä odotin ensimmäisellä kerralla saavani. Tunarointi ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä molemmat erät ovat hyvän värisiä ja sopivat yhteen erinomaisesti. Mielenkiintoista on, että puolet vahvempi väriliuos tekee huomattavasti tummemman lopputuloksen kuin olisi arvannut. Ensimmäinen väri näyttää melkein kolme kertaa vahvemmalta kuin toisen erän väri.
Toisen erän väri on juuri sellainen jota tavoittelinkin. Väriympyrä kannattaa ottaa haltuun värien sekoittelussa, niin saa tehtyä omia yksilöllisiä sävyjä, joita ei varmasti kävele missään vastaan. Jos värioppi on hallussa tai tarkoitus ottaa haltuun, pääsee pitkälle hankkimalla viisi sävyä Magenta, syaani, keltainen (primäärivärit), musta ja ruskea jos haluaa vähän helpottaa sekoittelua. Muistiinpanot on helppo tehdä, merkitsee prosenttiosuudet talteen ja värin toistaminen käy nopeasti.
Tiitun Labra 