Kehräämällä ei todellakaan valmisteta pikamuotia. Mitä ohuempaa lankaa haluaa, sitä pidempään pitää jaksaa istua rukin äärellä.
Vaikka kehrätessä tuntuu, että säie on todella ohutta, niin kertauksen ja kastelun jälkeen se saa kummasti lisää kokoa. Käsialani vaihtelee kehrätessä, mutta näin alkuun en anna sen häiritä menoa. Tällä hetkellä keskityn eniten kierteen määrään. Mitä ohuempaa tekee, sen tärkeämpää on, että kierrettä on riittävästi. Muuten säie katkeilee.
Kertaaminen oli alkuun todella hankalaa, ehkä osin huonosti kehrätystä säikeestä johtuen ja siihen yhdistettynä taitamattomuus ja tietämättömyys. Kierrettä saa laittaa yllättävän paljon ja vaikka vyyhti valmiina kiertää ja lanka vetää kippuraan itsensä kanssa, niin kastelu oikaisi vyyhdin aivan suoraksi ja tasapainoiseksi.
Olin värjännyt rukkia odotellessa Uuden Seelannin lampaiden villaa (New Zeland)
Tämä oli miellyttävää villaa värjätä, väri tartttui hyvin ja liikuttelusta huolimatta villa ei huopunut merkittävästi.
Esivalmistelin villan repimällä sen ensin sopivan mittaisiin värinippuihin.
Suraavaksi tein sekoituslaudalla erilaisia rullia, joissa sinisen, keltaisen ja vihreän määrä ja sijainti vaihtelivat.
Yllä olevassa kuvassa ensimmäinen sotkulankani ja jo samana päivänä aikaansaatu huomattavasti ohuempi ja tasaisempi sininen alku.
New Zealand villa oli mukavaa kehrättävää ja sen kanssa sain kivasti tuntumaa hommaan. Rullat oli melko nopeasti kehrätty. Säie tuntui tehdessä tosi ohuelle, mutta valmis vyyhti opetti jälleen, että säie ei vielä ollut makuuni tarpeeksi ohutta. Koska olin kehrännyt koko homman yhdelle puolalle, päätin kerätä ranteen ympärille ”plying bracelet” tekniikalla säiettä ja kerrata langan sen avulla. Kertasin tämän langan vasta noin kuukauden kuluttua rukin saapumisesta, joten olin jo ehtinyt oppimaan kertaamisen tekniikkaa ja vähän katsomaan kierteen sopivaa määrää. Säikeessä oli riittävästi kierrettä ja se katkesi vain kerran kertaamisen aikana.
Vyyhtesin kerratun langan viipsinpuulla ja kauhistuin irrotusvaiheessa kuinka kippuraan vyyhti veti, lanka teki silmukoita itsensä kanssa ja vyyhti roikkui selkeästi myötäpäivään kierteellä. Olin varma, että olin laittanut lankaan liikaa kierrettä. Kastelu on tärkeä osa viimeistelyä, joten heitin langan suoraan pesuvatiin ja jännitin kuinka käy. Vyyhti oikeni ja tasoittui täydellisen suoraksi. Tämä oli hyvä opetus, että mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän kierrettä kertausvaiheessa. Kastelu sai säikeet ”pömpsähtämään” ja langasta tuli mukavan pehmoisen pullea.
Vyyhti painaa 85 g, 10 g oli noin 15,5 m, joten valmista lankaa on noin 130 m. Lanka on vaihtelevan paksuista, mutta varsin käyttökelpoista.
Lanka oli sen verran epätasaista, että päädyin neulomaan siitä säärystimet. Mitä opin tästä kokeilusta? Ensimmäiseksi säikeen paksuus! Säie rentoutuu loppukastelussa ja lanka pömpsähtää pulleammaksi kuin mitä voisi kuvitella. Kierteen määrä, liika kierre tekee langasta kovaa, liian vähän kierrettä taas aiheuttaa säikeen katkeilua. Tasapaksua ja tasapainoista lankaa on paljon mukavampi neuloa kuin liian kierteistä syheröä. Värien sijoittelu, jatkossa pitää miettiä etukäteen enemmän mitä on tarkoitus tehdä. Tässä ei ollut mitään suunnitelmaa ja sen huomaa lopputuloksesta, joka muistuttaa pellen oksennusta. Lanka oli vyyhtinä paljon kauniimpi kuin neulottuna.
Säärystimet, näin tein:
5 mm puikot, 40 silmukkaa. Alkuun ja loppuun 9 kerrosta 2o, 2n joustinta, keskiosa sileää oikeaa. Tiheys vaihteleva.
Tiitun Labra 