Kesän lopulla tuli tunne, että nyt olisi aika löytää uusi harastus, jossa voi oppia uutta. Kahlasin Wellamo-opiston kurssitarjontaa lävitse ja heitin puolivitsillä ”nyt opettelen kehräämään”. Ajatus jäi vaivaamaan ja palasin kurssisivulle muutamia kertoja lukemaan kurssikuvausta. Suurin esteeni oli rukin puute. Kurssille tarvittaisiin oma rukki. Mutta kenellä nyt olisi oma kehruukuntoinen rukki nurkissa pyörimässä? Ei minulla ainakaan. Tutustuin tosilla rukkitarjontaan. Myyjät eivät pääsääntöisesti tienneet rukeistaan mitään tai osanneet sanoa ovatko ne käyttökelpoisia.
Päädyin pyörimään YouTubeen ja katselin kymmeniä tunteja kehräysvideoita. Olin yhä varmempi, että tämä on niin mun juttu! Liityin kahteen kehräysryhmään Facebookissa ja lueskelin mitä rukkeja aloittelijoille suositellaan. Tässä oli iso ero suomalaisen ja ulkolaisen ryhmän välillä. Suomessa tuntuu hyvin luonnolliselta tarjota vanhaa perinnerukkia, joka ehkä toimii tai sitten ei vasta-alkajille, ja on ihan okei, että välineet ovat vähän sinnepäin. Ulkolaisessa ryhmässä homma oli päin vastoin, rukkeja oli vaikka minkälaisia, eikä ”antiikkisia” suosinut juuri kukaan.
Olin suurten päätösten äärellä. Voinko tilata kalliin rukin osaamatta kehrätä? Mitä jos en tykkääkään kehräämisestä? Mitä jos olen sysisurkea kehrääjä? Päätin heittää epäilykset roskakoriin, laittaa silmät kiinni ja tilata kerralla kunnon välineet. Kunnon välineillä todennäköisesti pidän hommasta ja ehkä tulen nopeammin hyväksi kehrääjäksi. Jos pidän puuhasta, hankkisin kuitenkin lopulta kunnon välineet, jolloin alun pihtailu, olisi ollut vain lisäkuluerä.
Kun hankintapäätös oli tehty siirryin tutkimaan rukkeja vielä tarkemmin. Katsoin lisää videoita. Kaksi merkkiä tuntui nousevan usein esille, Ashford ja Louet. Koska en ole ikinä kehrännyt mitään, en ole ikinä nähnyt kehräämistä livenä, enkä siinä mielessä osannut määritellä mitkä ovat tarpeeni rukkia ajatellen päädyin miettimään asiaa puhtaasti käytännöllisesti. Halusin rukin jolla voi kehrätä pääasiassa ohuita lankoja, halusin sen olevan puuta, mieluiten pieneen tilaan menevä pystyrukki tai matkarukki. Yhdellä ajonauhalla ja kahdella polkimella. Kohtuullisen hintaiset lisätarvikkeet, huoltomahdollisuus ja varaosien saatavuus.
Näillä spekseillä Ashfordin Joy 2 alkoi tuntumaan minulle sopivalta vaihtoehdolta. Se on kompaktin kokoinen, sillä on säilytys / kuljetuslaukku, sen lisärullat maksavat noin 14 €, ja siinä on kaksi poljinta, pyöreä syöttöaukko, säädettävä ”kierrosnopeus” (ratio) lyhdylle (flyer) 6, 8, 11 tai 14:1.
Pelkkä rukki olisi riittävä, jos hankin kehruuvalmista villaa, mutta sehän ei tietenkään tule kysymykseen, vaan haluan värjätä villani itse. Jotta voin käsitellä värjättyä villaa päädyin hankkimaan karstaimet. Karstamyllyt ovat kalliita, joten sen vedin listalta heti ylitse, mutta törmäsin sekoituslautaan ja päätin että siinä on hyvä ja huomattavasti karstamyllyä halvempii vaihtoehto villarullien valmistukseen.
Valitettavasti myyjällä ei ollut rukkia varastossa, joten sitä joudun odottelemaan hetken, mutta karstaimet ja sekoituslauta tulivat heti, joten pääsin kokeilemaan villan käsittelyä. Villaa tilasin Saksasta WollKnollilta.
Alla olevassa kuvassa Ashfordin sekoituslauta. Pakettiin kuului kuvan lauta, kaksi puutikkua villan rullaamiseen ja pieni karsta, jolla villan saa harjattua lautaan.
Ashford Joy 2 rukki. Pakettiin kuuluu rukki, 3 rullaa ja suojalaukku. Taustalla näkyy pieni nojatuoli, jonka istuin on sattumalta täydellisellä korkeudella kehräämiseen.
Karstaimet, pakettiin kuului karstainpari. Varret liimattiin ja ruuvattiin itse kiinni.
Lazy Kate. Koukku, jossa vieteri on kiinni on osa jarrusysteemiä. Vieteristä lähtee siima, joka asetetaan rullien uraan ja kiristetään sopivan kireälle puutapin avulla, näin lanka ei vapaudu rullilta holtittomasti. Langan kertaaminen usealta rullalta on kätevää Lazy Katen avulla.
Viipsinpuu on kätevä apuväline langan pituuden mittaamiseen. Tilasin keskikokoisen, jolla saa perinteisen 150 cm vyyhdin kieputeltua kätevästi ja samalla saa laskettua kehrätyn langan pituuden.
Tiitun Labra 