Auringonkukkapeitto, Fields of Gold

Tämä peitto-ohje oli puhtaasti ”heräteostos”. Ohjeen myynnin koko tuotto ohjattiin Ukrainaan maaliskuun 2022 ajan. Ostin siis ohjeen sillä ajatuksella, että jos joskus sen haluan tehdä, niin tuotto ainakin meni hyvään tarkoitukseen. Malli on Janie Crown käsialaa, joten tiesin, että ohje on käyttökelpoinen.

Huhtikuun alussa satuin pyörimään paikallisen kaupan lankaosastolla kuluttamassa aikaa, sillä autoni oli vuosihuollossa. Dropsin Baby Merinot tuntuivat huutavan hyllystä juuri tätä peittoa varten. Valitsin melko maanläheisiä punaisen sävyjä kukkien keskustoihin. Viininpunainen on sävyltään lähempänä ruskeaa kuin punaista. Taustaa varten otin kahta erilaista sinistä muutaman kerän. Vihreitä en ottanut, sillä muistelin, että niitä löytyisi varastoistani jonkin verran.

Aloitin peiton virkkaamisen vielä samana päivänä. Keskiosan värit tuntuivat vähän synkiltä ja tunkkaisilta tehdessä, mutta päätin luottaa ajatukseeni.

Terälehtien lisääminen raikasti kukat kivasti. Ohjeessa vaaleankeltaiset kerrokset virkattiin ennen ja jälkeen lehtien teon, mutta muutin tekojärjestystä niin, että tein ensin lehdet ja sitten molemmat vaaleankeltaiset kerrokset. Näin säästyin muutamalta langanpäältä.

Vaaleanvihreä loppui kesken. Lähtiessäni katsomaan saako sitä paikallisesta kaupasta tajusin, että kyseessä on lopetettu väri. Onneksi sain tilattua lankaa 3 kerää Vyyhti nimisestä kaupasta, toimitus oli nopea. Kun kukat olivat valmiit oltiin suuren kysymyksen äärellä, minkä värinen tausta? Mallailin kukkia eriväristen kerien päälle. Siinä hetkessä ja ohjeen mallilla päädyin viininpunaiseen ja ruusunpunaiseen taustaväriin.

Taustoja tehdessä tuli pieni epäilys, lehdet eivät oikein istuneet alustaansa kauniisti, vaan jäivät pussille. Ajattelin ongelman ratkeavan pingotuksessa. Unikot tein vaaleanpunaisella, koska sitä sattui olemaan riittävästi jäljellä. Alla olevassa kuvassa kaikkiin paloihin on tehty tausta ja ensimmäiseen yhdistämiskerros.

Yhdistäminen oli tympeää, paljon laskemista ja yli hypimistä, lopputulos alkoi mietityttää. Päätin kuitenkin antaa liitokselle mahdollisuuden ja liitin kaikki palat yhteen puolikkaita unikkoja lukuunottamatta. Liitoksessa oli valtavia aukkoja, tarkistin, että teinhän yhdistämisen oikein, kyllä, ohjeen kuvissa olivat samat aukot.

Eipä siinä muu auttanut kuin purkaa kaikki yhdistämiset ja taustat pois ja kehitellä plan B.

Ensimmäinen taustayritelmä 8 kulmioksi ei ihan osunut, silmukoita oli auttamatta liikaa. Olin kuitenkin tehnyt suuntaa-antavan laskelman ohjeen silmukkamääristä, joten pienellä hienosäädöllä palasta tulisi oikein hyvä. Uusi muoto kuitenkin aiheutti sen, että taustan väri alkoi tuntua liian vahvalta ja hallitsevalta. Aivan kuin rauhaa edustavat auringonkukat uisivat verilammikossa. Päädyin vaihtamaan taustan värin siniseen, en kuitenkaan halunnut taivaansinistä, joten päädyin tummempaan siniseen. Rinnakkaisista kuvista näkee hyvin, kuinka ison muutoksen muutaman silmukan ero sai aikaan. Kahdeksankulmio oli kesytetty, sen jälkeen oli helppo siirtyä tekemään unikolle neliskulmainen tausta, tasasin vain silmukkamäärän vastaamaan yhtä kahdeksankulmion sivua. Puoliunikot ovat luonnollisesti puolet neliöstä.

Yhdistin palat hyvin huomaamattomalla piilosilmukkasaumalla. Taustaan tekemäni muutokset pienensivät peittoa kymmenillä senteillä, joten päädyin tekemään neljä auringonkukkaa, kolme unikkoa ja kaksi puoliunikkoa lisää Tietenkin vaaleankeltainen lanka loppui kesken. Taustavärikin oli vähissä. Lähdin taas kerran hakemaan lisää lankaa. Rehellisesti sanottuna olin tässä kohtaa niin kypsä peittoon, siinä ilmenneisiin ongelmiin ja niiden ratkomiseen, että olin valmis polttamaan koko työn. Olin kuitenkin aloitellut tämän mukavana pienenä välityönä odotellessani seuraavan isomman projektin alkua.

Ostin sen verran sinistä lankaa lisää, että se ei varmasti loppuisi kesken, kaikeksi onneksi Dropsilla oli Merinomania päällä ja lanka oli alennuksessa. Halusin päästä reunan kanssa helpolla, joten se saisi olla yksinkertainen ja yksivärinen. Muotoilin peiton kulmat neliöksi ennen reunuksen aloittamista, näin pääsin helpommalla kulmien silmukoiden laskemisessa. Nappasin omasta Lumous-peiton ohjeestani punosmaisen kohdan ja virittelin siihen lopuksi nopean kolmiomaisen reunuksen. Reunuksen virkkaamiseen meni yksi ilta ja pieni hetki seuraavana aamuna. Sain vihdoin upotettua peiton vesiämpäriin. Auringonkukat rentoutuivat kastelussa ja oikenivat kauniisti.

Loppujen lopuksi peitosta tuli todella kaunis, runsas keskiosa yhdistettynä rauhalliseen ja pelkistettyyn taustaan toimii loistavasti. Myös värit osuivat aivan nappiin, vaikka nekin mietityttivät matkalla monta kertaa. Kepeä reunus antaa viimeisen ylellisen silauksen kokonaisuudelle.

Monesti käsitöiden teon sanotaan rentouttavan, mutta en voi väittää useinkaan rentoutuvani käsitöiden parissa. Minulle käsitöiden teko on luomisprosessi, joka sisältää kaikenlaisia tunnetiloja. Tärkeintä kuitenkin on, että lopputulos miellyttää, vaikka prosessi olisi ollut kuinka haastava ja tuskainen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s