Kun hanskaboxiin oli tehty 9 paria käsineitä, halusin hommaan vähän vaihtelua. Kaivelin lankavarastojani ja törmäsin Dropsin Baby Merinoon. Varastoistani löytyi sopivia sävyjä sokerioravaan, joten miksipä ei virkkaisi vaihteeksi jotain hassua. Amigurumien ohjeita löytyy melkein mihin vain, mutta sokerioraville ei juurikaan löytynyt vaihtoehtoja. Sokrujen pää on yllättävän pyöreä ja siinä on pieni, melko lyhyt kuono. Kasvojen väritys on haastava.
Aloitin tekemällä pienen vaaleanpunaisen nenän, johon virkkasin mututuntumalla etenemällä pään. Ennen takaraivon kavennuksia kiinnitin turvasilmät ja aloin täyttämään päätä. Kun pää oli valmis, litistin aukon umpeen ja virkkasin sen kiinni. Maalasin kasvoihin lajityypilliset kuviot akryylimaalia käyttäen.
Jatkoin päästä suoraan lituskaiseen vartaloon. Sokerioravat ovat pussieläimiä, jotka liitävät, eli he ovat auki levitettynä lähes neliön muotoisia, jossa on pitkä häntä, pää, kädet ja jalat. Virkkasin selkäneliön pään jatkeeksi. Sen jälkeen virkkasin erillisen valkoisen vatsaneliön.
Jotta tyypistä tulisi vähän toiminnallisempi, taivuttelin rautalangasta luurangon. Tukiranka kulkee päästä hännänpäähän ja raajoihin, joten leikki Tiitua voi väännellä eri asentoihin. Varpaat ja sormet on virkattu suoraan rautalangan päälle. Kiinnitin tukirangan selkäkappaleeseen ompelemalla.
Häntä on virkattu erillisenä pötkylänä ja ommeltu vartaloon kiinni. Ennen kuin yhdistin vatsa ja selkäneliöt toisiinsa, kiinnitin keskelle vatsaneliötä vähän vanua, jotta sain pienen pömppömahan aikaiseksi, lisäksi virkkasin pienen taskun toimittamaan pussin virkaa.
Lopuksi ompelin vatsan selkään kiinni.
Korvien sisäosa on maalattu hyvin kuivalla sudilla, punaista akryylimaalia käyttäen.
Sokerioravien hännänpää on musta ja selässä kulkee musta raita. Leuan alaosan kuuluisi olla valkoinen, mutta valkoinen akryylimaalini oli loppu, joten pää sai jäädä harmaaksi.
Kaverista tuli varsin hauska ja on kiva nähdä mitä Tiitu ja Hönö hänestä pitävät.
Tiitun Labra 