Värjäsin kesällä 2020 melko paljon lankaa. Suurin osa vyyhdeistä oli tekniikkaharjoituksia ja kokeiluja. Keltainen saattaa olla värjätessä haastava väri. Väriliuoksen kannattaa olla tuoretta, seissyt väri saostuu herkästi, eikä tunnu kiinnittyvän lankaan kunnolla, jos väriä ei saa ensin liukenemaan kunnolla. Lisäksi keltainen vuotaa herkästi langasta, jos vyyhtejä huuhtelee lämpimällä vedellä tai käyttää emäksistä pesuainetta.
Nämä kyseiset vyyhdit on värjätty todennäköisesti Dharman väreillä, en tietenkään tehnyt värjäyksestä muistiinpanoja, koska ajattelin näiden joutuvan uudelleen värjättäviksi jo tehdessä. Langat näyttivät pliisuilta mummokalsareilta pannussa, mutta olin jo siivonnut tarvikkeet, enkä jaksanut aloittaa uutta urakkaa heti alusta. Kuivuttuaan vyyhdit näyttivät edelleen aavistuksen aneemisilta, mutta kuitenkin melko raikkaan värisiltä, päätin antaa niille mahdollisuuden. Jo muutaman kerroksen jälkeen tajusin värin olevan täydellinen neulottuna pintana. Ulkolaisessa värjäysryhmässä langalle ehdotettiin nimeksi Peach Cream, ja kyllä se persikkakermalta kieltämättä näyttää. Ajattelin kokeilla ensi kesänä uudestaan tätä väriä, sopisi paitaan kauniisti, ehkä mohairin kaverina…
Röyhelöresori on yksi ikuinen suosikkini sormikkaissa. Yksinkertainen, helppo ja ihanan naisellinen. Olin opetellut äskettäin mielenkiintoisen tavan tehdä ketjupalmikkoa ja ajattelin sen olevan kiva yksityiskohta sormikkaisiin. Halusin palmikon jatkuvan ranteesta koko matkan nimettömän kärkeen asti. Palmikko antaa kivasti istuvuutta kämmenen osalta, mutta nimetön vaati vähän enemmän laskemista, jotta sormesta tuli sopiva, niin leveys kuin pituussuunnassa. Koska ihmisten sormet ovat hyvinkin eri mittaisia, kirjoitin ohjeeseen vinkkejä, kuinka säädellä sormen pituutta.
Ohjeen on testannut Jaana ja Kristine.
Näistä tuli yhdet lempikäsineistäni, joita toki alkaa olemaan jo useita pareja. Mutta voiko naisella olla liikaa käsineitä?
Keltaiset sormikkaat ovat koossa S, halusin kuitenkin neuloa ohjeen vielä kerran läpi ennen varsinaista testaamista, joten tein toisen parin koossa M. Valitsin niihin langaksi villin Smashed Grapes sävyn, jonka olen värjännyt kesällä 2020. Tämäkin väri on vailla muistiinpanoja. Vyyhteinä varsin tasaisen näköinen sävy, vähän räikeä lila. Kaiken kaikkiaan hyvin omituinen väri, ei lainkaan omaan värikarttaan sopiva. Koska keltainen lanka yllätti totaalisesti neulepintana, ajattelin antaa myös tälle mahdollisuuden. Neulottuna lanka heräsi eloon, sävyerot näkyvät neuleessa kauniisti. Tämä oli hyvä opetus minulle, vaikka vyyhdin värierojen ei tarvitse olla isoja, jotta neulepintaan saa kivasti eloa.
Alla olevasta kuvasta voi huomata, että sormet ovat minulle aivan liian pitkät, ja sormikkaat ovat muutenkin vähän turhan väljät S-koon käteen. Pyrin neulomaan sormikkaat alkuun niin tiiviiksi, että pieni venyminen käytössä ei haittaa. Sormet on neulottu äitini sormien mittojen mukaan. Olen huomannut, että sormista tulee varsin hyvän pituiset sovittamatta, jos käytössä on sormien mitat, neulon silloin sormen juuri saman mittaiseksi kuin annettu pituus ja sitten vielä kavennuskerros ja päättely.
Tein huvikseni näihin sormikkaisiin pannan, koska lankaa nyt sattui olemaan runsaasti jäljellä. Palmikkoa tuli ihan riittävästi, kun laitoin niitä kolme rinnakkain. Jaanakin totesi testatessaan, että tätä palmikkoa ei tämän enempää viitsisikään tehdä. Ja kyllä, olen aivan samaa mieltä asiasta, tämä on tehostepalmikko, kohtuullisessa määrin käytettynä ihan mukava tehdä. Mutta runsain määrin? Ei kiitos! Toki keltaiset sormikkaat tarvitsevat vielä oman pannan, ehkä aloitan sen heti huomenna, tai sitä seuraavana päivänä…
Tiitun Labra 
Ihanat ❤
TykkääTykkää