Ensimmäinen Stephen Westin ohje, jota kokeilin. Täytyy sanoa, että ohje on loistava, muuta ei tarvinnut kuin neuloa. Ja neulomista tässä kyllä riitti, viimeisillä kerroksilla silmukkamäärä oli aivan mieletön ja yksi kerros taisi viedä vähintään 30 min reunasta reunaan. Värivalintojen kanssa ei ollut varaa muuttaa mieltä. Työn luonteen mukaisesti en tiennyt mitä ohjeelta odottaa lankoja valitessa. Päädyin aavistuksen kummalliseen yhdistelmään lila-keltainen-pinkki. Lila oli tummin, joten siitä tuli pääväri. Kontrastiväreiksi tulivat keltainen, pinkki ja kelta-pinkki-lila lanka. Keltaista lukuunottamatta langat ovat omasta padasta. Huivi valmistui hyvin aikataulussa, vaikka aloitin neulomisen viikon myöhässä. Tein viimeiseen osioon vain kolme raitaa ja silti huivi on valtavan kokoinen.
En kokenut huivia vaikeaksi tehdä, ohjeen tukena oli selkeät videot hankaliin kohtiin. Koko huivi on ympäröity icordilla, tämä tarkoittaa sitä, että aloitus ja lopetus on työläät. Varsinkin lopetus, kun silmukoita taisi olla lähemmäksi tuhat. Varasin kokonaisen päivän pelkkään päättelyyn ja tein sitä lyhyissä erissä.
Huivi muodostui selkeistä osioista, kennot, pisteet, timanttikennot, viivat, kolmiot ja reunuksen sik-sak-raidat. Huivia oli mukava tehdä koska erilaiset pinnat toivat kivasti vaihtelua tekemiseen.
Valmis huivi oli oikean muotoinen, mitään rajua pingotusta ei tarvittu, vaan riitti, että huivin asetteli muotoonsa kuivumaan. Neulat laitoin vain terävöittämään kulmia
Koska huivin väritys on kovin poikkeava muista ulkoasusteistani, tarvitsin sen kaveriksi sormikkaat. Päädyin melko yksinkertaisiin samalla lilalla neulottuihin perussormikkaisiin, joissa on kontrastiväreillä tehdyt sik-sak-raidat. Lilan langan pohjalanka on vähän karheampaa villaa, joten sormikkaat ovat ihanan lämpöiset, mutta kivan ohuet.
Sattumalta olin tehnyt itse raidoittuvan langan hyvin samankaltaisilla väreillä, josta neuloin jo kesällä raitasukat itselleni, joten nyt minulla oli valmiina iloisenkirjava setti.
Tiitun Labra 