Kehrääminen kuluttaa kovasti istumalihaksia, joten olen etsiskellyt sopivaa pientä ja matalaa tuolia rukin kaveriksi. Muistin, että ulkovarastossamme oli mummini vanha pieni nojatuoli. En tietenkään muistanut kuinka huonossa kunnossa tuoli oli. Päällikangas oli revennyt kahdesta kohtaa ja istuin oli länässä. Tuoli on kuitenkin mitoiltaan täydellinen kehräämiseen, sopivan matala, ei käsinojia, pehmeä ja mukava istua.
Päätin verhoilla tuolin uudestaan itse. Olen joskus päällystänyt tuolien istuinosia, mutta en mitään näin monimutkaista koskaan. Aloitin vanhan verhoilun purkamisen niittien nyppimisellä ja niitähän riitti. Kukkakangas oli palveluaikansa päätepisteessä. Kuvan verhoilu ei ollut alkuperäinen, joten en tiedä millainen kangas tai tyyli tällaisissa tuoleissa on alkujaan ollut. Eurokankaan verhoilukangasvalikoima oli melkoisen surkea, enkä halunnut ostaa mitään superkallista kangasta, siksi uusi kangas on melko tylsä vaalean neutraali polyesterisekoitekangas. Koristenauhaa oli kahdessa värissä, joten valinta oli nopea vaalean ja turkoosin nauhan välillä. Verhoilutarvikkeet, kangas ja koristenauha, maksoivat yhteensä noin 60 euroa.
Päällikankaan poiston jälkeen tuoli näytti onnettoman pienelle ja nuhjuiselle. Päätin vaihtaa aluskankaankin ja samalla pääsin kiristämään pohjan ristikkäisiä nauhoja.
Tärkeimmät tarvikkeet hommassa olivat ruuvimeisseli, puukko, pienet pihdit ja niittipyssy. Lisäksi tarvitisin kangassaksia, mittanauhaa, ompelukonetta, nuppineuloja ja erikeepperiä.
Vaikka pohjanauhat kiristi, tuntui etuosa olevan edelleen vähän kuopalla. Laitoin etuosaan täytteeksi vähän villaa, pienellä määrällä oli iso merkitys istuinmukavuudelle. Löysin varastoistani ikuisuuden vanhaa ohutta puuvillakangasta, joka oli hyvin saman oloista kuin edellinen aluskangas. Selkänojan kaarevat kohdat oli haastavin saada pingotettua suoriksi ja siisteiksi. Aluskankaan pingotus oli hyvää harjoitusta päällikankaan kiinnittämiseen.
Käytin vanhoja päällisiä kaavoina, leikkasin reippaasti varaa reunoille ihan vain varmuuden vuoksi.
Aloitin verhoilun istuinosasta, sitten verhoiltiin selkänojan etuosa. Ennen takaosan kangasta kiinnitin selkäosaan pahvikaaren ja viimeiseksi nidottiin takaosan kangas kiinni.
Lopuksi ompelin röyhelöön käänteen ja vekit.
Kun röyhelö oli kiinnitetty niiteillä, liimasin koristenauhan niittisaumojen päälle. Nauha asettui yllättävän hyvin kaareviinkin kohtiin, vaikka oli selvästi leveämpää kuin edellinen koristenauha.
Varmistin koristenauhan pysymisen paikoillaan kuivumisen ajan nuppineulojen avulla. Liimaamiseen käytin Erikeepperiä.
Tuolista tuli kohtalaisen siisti. Vaalea kangas on armoton pienillekin rypyille. Toivottavasti helman röyhelö asettuu vähän rennommin ajan kanssa. Kangas oli vähän turhan tukevaa tähän projektiin. Lopputulos on kuitenkin varsin siisti aiempaan repeilleeseen verrattuna, vaikka tuolin tunnelma muuttui värin vaihdon myötä oleellisesti.
Tiitun Labra 