Osassa 6 tehtiin iso kasa päivänkakkaroita, poikkesin täysin ohjeen värikartasta ja lopulta myös ohjeesta kukkien ulkonäön osalta, sillä lankani uhkasi loppua kesken, joten päätin keksiä samankaltaisen, mutta vähemmän lankaa kuluttavan kukan. Muutos kannatti, sain tehtyä 38 kukkaa keltaisesta loppukerästä ja loput 12 tein astetta vaaleammasta keltaisesta. Värieroa tuskin huomaa, sillä kiinnitin eri sävyiset kukat symmetrisesti.
Tässä kohtaa lähdin kulkemaan muutenkin entistä enemmän omia polkujani. Ohjeen osat tulevat todella pieneksi silputtuna kokonaisuutena, esimerkiksi isot kukat ovat kolmessa osassa ja kiinnittäminen neljäntenä, pienet ensin kukka, sitten kiinnitys. Tästä johtuen irto-osia pyörii jatkuvasti virkkauspisteellä, ja saa olla tarkkana, ettei hukkaa osia vaikka imuriin odottaessaan seuraavaa vihjettä.
Pikkukukkien tekeminen ja kiinnitys saivat projektiini vähän eloa ja motivaation palaamaan. Tutkailin valmiiden peittojen kuvia ja laskeskelin, että saan kaikki loput osat tehtyä aiemmilla ohjeilla. Värikartoista en ole piitannut, joten niitä en tarvinnut. Halusin kuitenkin edetä ohjeen erikoisessa järjestyksessä, joten seuraavaksi oli jälleen isojen kukkien vuoro. Näiden kohdalla keksin lopulta miten palan uloimmat kerrokset kannattaa tehdä, jotta kiinnityksistä tulee mahdollisimman kauniit ja pala on itsessään oikean muotoinen.
Mallipeitossa ulkokulmien kukat on todella tummat, lähes mustat, mutta päätin laittaa sinne piristeeksi ihan vaaleat kukat. Tein lisää päivänkakkaraohjeellani vihreitä kukkia, sekä kulman isot kukat. Kulmien kukat kiinnitettiin ensin
Seuraavaksi tein tumman liloja kakkaroita. Loppuvaiheessa peiton osat alkavat muuttua koko ajan tylsemmiksi tehdä, kun värit tummuvat ja muuttuvat aika yksipuolisiksi.
Tämän osan jälkeen en enää välittänyt oikeaoppisesta kokoamisjärjestyksestä, kiinnitin valkoiset kukat koloihinsa ja aloin täyttämään reunoja siinä järjestyksessä kuin hyvältä tuntui.
Peittoon tulee vielä puolikkaita kuusikulmioita ja kapea reunus.
Tiitun Labra 