Törmäsin tähän villapaitaan facebookin neuleryhmässä. Uteliaisuuttani klikkasin ohjeen linkkiä ja tiestin heti, että tämä paita on kuin tehty tyttärelleni. No ei suinkaan vielä tehty, mutta kohta olisi. Kaivelin lankavarastojani ja löysin sopivan määrän sukkamerinoa ja mohairia. Valitettavasti lunta ja kylmää riitti edelleen, joten en päässyt värjäämään lankoja siltä istumalta.
Laitoin paidasta kuvan tyttärelle, saamani vastaus oli odotetun mukainen. Ihana paita, värikin täydellinen. Todetessani, että minulla ei ole kyseisen värisiä lankoja, vaan joudun odottamaan värjäyskauden alkua. Hetken hiljaisuuden jälkeen sain viestin, että valkoinenkin käy. Viestistä päättelin, että paidan aloituksen kanssa on turha viivytellä, kerin muutaman vyyhdin ja loin silmukat.
Ohje on selkeä, paidan rakenne hyvin erilainen kuin aiemmissa tekemissäni paidoissa. Yläosa on suora pötkö, josta poimitaan silmukoita alaosaan, vyöhön, hihoihin ja kaula-aukkoon. Malli on ilmeisen työläs silmukoiden poimimisen osalta, mutta muuten siinä neulotaan pelkästään oikeaa. Ohjeessa ei ole eritelty tarkasti, kuinka silmukat poimitaan, joten tehdessä joutuu käyttämään maalaisjärkeä, kuinka hoitaa homma siististi. Itse päädyin nostamaan neulomalla, jolloin vältyin venyneiltä silmukoilta saumoissa ja samalla luomis- tai päättelyreuna kääntyy työn nurjalle puolelle ja jää piiloon. Muutamassa kohdassa olisi voinut käyttää joko väliaikaista aloitusta ja helman olisi voinut jatkaa ilman päättelyä yläosasta, mutta oletan näiden reunojen antavan työlle ryhtiä ja muotoa, joten tein kuten ohjeessa sanottiin.
Mallitilkku neulottiin vain isoimmilla puikoilla, yläosa neulottiin pienemmillä puikoilla, joten sen oikeaa tiheyttä en tiedä, vaikuttaa kuitenkin ohjeenmukaiselta koolta.
Helman neulominen vei muutaman illan, silmukoita on paljon, mutta oikeaa neuloessa voi mukavasti katsella suoratoistopalvelusta jotain mukavaa sarjaa maratoonina. Tätä paitaa on neulottu Downton Abbeyn ja Kansan Palvelijan parissa.
Harmillisesti paidan saaja ei ole käytettävissä sovitusta ajatellen, joten joudun neulomaan hihat sokkona. Mietin olisiko tässä kohtaa tarvetta pienelle fiksailulle, sillä ohjeen mukainen kaula-aukko on valtava. Hihojen aloitusreunassa on vähän vähemmän silmukoita kuin ohjeessa. Tasasin silmukkamäärän toisella kerroksella ohjeen mukaiseksi. Hihat ovat ihanan väljät ja pitkä kapea ranneke tekee hihoista kivan tuntuiset päällä. Viimeistelin kaula-aukon ohjeen mukaisesti. Valmiina se tipahti vähän rinnan korkeimman kohdan alapuolelle, joten tein kaula-aukon viimeistelyn saman tien. Pujotin kuminauhaa ohjeen mukaisesti kaula-aukkoon, mutta kuminauha venyttää kulmat pyöreiksi, eikä se näytä kovin hyvältä. Tämä kohta ohjeesta vaatii fiksausta, jotta saan kaula-aukon asettumaan kauniisti, ilman että se näyttää kuminauhalla kasaan kiristetyltä.
Ohje on varsin selkeä ja etenee loogisesti. Ohje ei sovi sellaiselle neulojalle, joka haluaa tarkat ohjeet kuinka mikäkin kohta tehdään. Tässä ohjeessa ei ole eritelty millaista päättelyä kannattaa käyttää tai annettu mitään tekniikkavinkkejä silmukoiden poimimiseen. Paita ei ole vaikea, mutta työläs. Eniten ohjeessa häiritsi se, että tiheys oli ilmoitettu vain yhdelle puikkokoolle, ja kyseistä puikkokokoa käytettiin vain väljissä osuuksissa. Näin ollen yläosan miehustan ja hihojen rannekkeiden tiheys on sitä mitä kyseisellä puikkokoolla sattui tulemaan.
Puikkoja tarvittiin kolmea kokoa, mutta viimeistelyssä olisi tarvittu kahdet samankokoiset puikot, jouduin kaivamaan sukkapuikkoja hommaan avuksi. Olisin kaivannut ohjeeseen muutaman lähikuvan vyön kiinnittymiskohdista.
Lopputulos on hurmaava. Paita on todella lämmin ja istuu käyttäjälleen kauniisti päälle. Paita sopii niin arkeen kuin juhlaan.
Tiitun Labra 