Tämän kirjaimen kohdalla tapahtui huijaus. Valitsin ensin sanaksi jää, koska minulla pyöri vaaleansininen vyyhti odottamassa inspiraatiota. En ole vaaleansinisen ystävä, mutta ajattelin, että kyllä se menee. Ei mennyt. Neuloin ekan sormikkaan rannekkeen ainakin kolmesti. Viimeisin versio oli jo melkein sormiin asti neulottu, kun totesin, että inhoan kaikkea kyseisessä käsineessä. Nakkasin hirvityksen nurkkaan ja mietin, että jään alta voisi paljastua jäkälää. Jäkälä on kivan neutraalin väristä, harmahtavan vihertävää tai harmaata.
Minulla oli keskeneräisenä huivi, jota neuloin juuri sopivan värisestä langasta. Aloitin neulomisen kerän toisesta päästä, jotta näen toimiiko idea ennen kuin alan purkamaan huivia. Toimi, pidin alusta, pidin väristä, pidin ideasta.
Näissä sormikkaissa ei ole lainkaan perinteistä resoria. Alussa on kaksinkertainen nirkkoreunus, joka on helppo ja nopea tehdä:
Luo haluttu määrä silmukoita, joka on jaollinen kahdella.
– Neulo 7 kerrosta oikeaa
– Seuraava kerros (2 oikeen yhteen, langankierto) toista kerros loppuun
– Neulo 8 kerrosta oikeaa
– Kiinnityskerros, neulo aloitusreunan lankalenkki puikolla olevan silmukan kanssa yhteen koko kerroksen ajan.
Suunniteltuja röyhelöitä varten tarvitsin kiinnityskohdat, joten neuloin ranteeseen kolme ja kämmeneen yhden nurjan raidan. Raidasta saa poimittua silmukat helposti ja siististi.
Hanskat oli nopeasti neulottu, aloitin perjantaina ja sunnuntaina päättelin viimeisen sormen. Sitten homma hidastui merkittävästi, sillä oli röyhelöiden vuoro. Halusin kevyet ja eleettömät, eli jäkälämäiset röyhelöt. Ensimmäinen yritys tuotti kyllä jäkälämäisen röyhelön, mutta lopputulos näytti lähinnä renessanssiaikaiselta pellekäsineeltä.
Googlailin erilaisia röyhelöitä, en oikein löytänyt mieleistä, muokkasin Japanilaisia pitsejä sisältävästä kirjasta yhtä röyhelöä enemmän omiin tarpeisiin sopivaksi ja lähdin kokeilemaan sillä.
Kun toisessa käsineessä oli kolme röyhelöä neulottuna, huomasin, että röyhelöt ovat kivemmat, jos ne avautuvat käsivarteen päin. Lisäksi röyhelöt olivat liian pitsimäiset. Yllä olevan yritelmän nurja puoli oli jollain tapaa kivempi, joten muokkasin jälleen röyhelöä eleettömämpään suuntaan. Otin toisen käsineen työn alle ja neuloin röyhelöviritelmä numero kolmosen siihen. Nyt olin tyytyväinen. Röyhelössä ei ollut mitään liikaa.
Kaikkien muutosten jälkeen en olisi enää kaivannut rystysten kohdalle röyhelöä, mutta koska siinä oli nurja raita, niin neuloin niihinkin röyhelöt. Kämmenen röyhelö sopisi kämmekkäisiin paremmin, ja sormikkaat voisivat olla ilman sitä.
Jos nämä käsineet eivät olisi kuuluneet aakkosneulontaan, ne olisivat jääneet todennäköisesti ikuisesti keskeneräisiksi jonnekin kaapin nurkkaan.
Jos nyt tekisin nämä uudestaan, jättäisin kämmenen nurjan raidan tekemättä. Mielestäni sormikkaat eivät kaipaa kämmenen röyhelöä, vaikka se omalla tavallaan aika hauska onkin. Jos taas tekisin röyhelön kämmeneen, jättäisin sormet tekemättä, jolloin käsineet olisivat kämmekkäät. Tämä versio saa kuitenkin olla sormikkaiden ja kämmekkäiden yhdistelmä.
Tekoaika 21.8-3.9.2021, lankaa kului 80 g. 10 paria valmiina, seuraavaksi k, niin kuin K***
Tiitun Labra 