Ötökkäsormikkaiden jälkeen minulla oli edelleen 15 g jäljellä vaalean vihreää speklelankaa. Värjäsin sitä aikanaan 100 g ja olen neulonut siitä jo vaikka mitä, kuten Åkerberg sormikkaat, ötökkäsukat ja ötökkäsormikkaat.
Laivastonsinistä baby merinoakin oli vielä vähän jäljellä, joten aloin uhkarohkeasti neulomaan ötökkäpipoa. Pipoon hyödynsin Leinikki-pipon ohjetta.
Tiesin jo hetken muutaman kirjoneulesentin jälkeen, että vihreä lanka tulee loppumaan kesken. Olin neulonut noin 2/3 kirjoneuleesta, kun lanka loppui ja mietin mitä tehdä. Pipoa oli liikaa jäljellä siihen, että kruunuosasta tekisi kokonaan tummansinisen. Myös tummansininen oli vähissä, joten päädyin lankaostoksille. Ostin 100 g kerän Austermann Step 4 classic lankaa, jonka päätin värjätä ja kerän laivastonsinistä baby merinoa.
Etsin alkuperäisen langan värjäyspäiväkirjamerkinnät ja tein uuden 100 g erän lankaa. Tämä taisi olla ensimmäinen värjäykseni melkein kahteen vuoteen.
Neuloin kirjoneuleen loppuun uuden värjäyserän langalla, laivastonsinistä lankaa oli vielä muutamia metrejä jäljellä. Päätin kuitenkin vaihtaa uuden laivastonsinisen tässä kohtaa, koska uusi kerä oli eri värierää. Kun kruunuosaa oli reilu sentti neulottuna, katsoin työtä ja totesin, että uusi baby merino on niin eri sävyinen, ettei sitä voi käyttää pipoon. Mietin eri vaihtoehtoja ja lopulta päädyin siihen, että kruunuosasta tulee vaalea (plääh), jossa on sinisiä pilkkuja siellä täällä. Ei ihan toiveiden mukainen, mutta kaiken lankasekoilun jälkeen ehkä paras ratkaisu.
Lopputuloksena sain siis hyvän ötökkäsetin, mutta langan käyttäminen pois päätyi lisävärjäystilanteeseen, joten nyt minulla on jälleen lähes 100 g kyseistä vaalean vihreää lankaa. Voin siis aloittaa kyseisen langan pois käyttämisen jälleen pisteestä A.
Tiitun Labra 