Jokisukkien taival on ollut vähintäänkin Niilin mittainen. Aloitin siniruskeakukertavankirjavalla langalla sukat, joihin tulisi samalla ruskealla kuviot kuin inkasukkiin. Kuvio ei kuitenkaan erottunut sotkuisesta taustasta, vaikka vaihdoin kuvioväriä ainakin 4 kertaa, enkä ollut tytyväinen sukan alkuun missään kohtaa.
Jossain kohtaa yrityksiä oli jo niin monta, että sukat olisi neulottu kertaalleen, jos vain olisin osannut päättää mitä värejä haluan käyttää. Luovuin toivosta, että taustalangan saisi paritettua mihinkään kuviolankaan ja suuntasin jämävarastoihini penkomaan uusia vaihtoehtoja. Minulla on pyörinyt yksi tumma kirkas turkoosi, joka on tuntunut lähinnä verkkokalvoja tuhoavalta räikeydessään, mutta nyt se puhutteli vedenvärisyydellään. Etsin sille kaveriksi vaaleampaa turkoosia ja vihreitä, joilla rakentaisin liukuvan taustavärin ja saisin langat riittämään.
Laitoin mallissa kaiken kaloja lukuunottamatta uusiksi. Kaarevaan resoriviritykseen olin varsin tyytyväinen jo ensiyrityksellä. Nyt sukassa oli puhtaan veden raikkautta. Valkoinen ei muodosta kovin kummoista kontrastia taustavärien kanssa, mutta pidän yhdistelmän raikkaudesta.
Nämä sukat ovat lähes kokonaan kamalaa tiukkakierteistä 425 m / 100 g sukkamerinoa, joka on. kirjoneuleessa todella haastava lanka. Tasaisen pinnan neulominen vaati jatkuvaa kireyden tarkkailua ja hampaiden kiristelyä. Ensimmäiseen kantapäähän mennessä totesin, ettei vaalein vihreä tule ikinä riittämään, joten raidoitin kantapään ja tein pari kerrosta kuviota, sitten aloitin toisen sukan. Kun sain toisen sukan samaan vaiheeseen tein siihen muutaman kerroksen lisää vaalealla vihreällä ja arvioin lopun riittävän toiseen sukkaan.
Neuloin sukan kärjen vaalean turkoosiin raitaan asti valmiiksi, ja totesin, että kuviolanka tulee loppumaan kesken. Vaihdoin jälleen ekaan sukkaan ja sain sen viimeiseen vihreään asti valmiiksi kunnes valkoinen loppui. Tässä kohtaa sukat oli varmaan neulottu purkamisineen jo kahdesti läpi, joten otin vain toisen valkoisen jämän ja jatkoin sukat loppuun. Inka- ja Jokisukkien myötä innostuin värjäämään lisää feidaavia kirkkaita lankoja, koska niillä saa todella ihania sukkia aikaiseksi. Vaikka joissa ei oikeasti elä mustekaloja (ne eivät kestä makeaa vettä), niin annoin niille kuitenkin paikan näissä joissa. Edustakoon se vaikka sitä kohtaa missä joki laskee mereen.
Tiitun Labra 